Yacamas Ucconen * Kaakko* treenaa rallytokoa omistajansa Jutta Turkan kanssa. (kuva Anne Luttinen)
Eläimen kouluttaminen – sehän tarkoittaa siis koiran kouluttamista. Istu, anna tassu, kieri, pyöri. Sitten on niitä koirakerhoja. Siellä opetellaan kaikkia erilaisia lajeja. Niistä varmaan agility ja tottelevaisuus lienee tunnetuimpia.
Monet kuitenkin ajattelevat, että enhän minä tätä meidän Tessua kouluta. Se on vain kotikoira. Mitä hyötyä siitä olisi? Eikä se mitään kuitenkaan oppisi. Koiran, tai minkä tahansa muun eläimen, kouluttaminen kuulostaa jotenkin ehkä vaativalta, hienolta tai turhalta .Toisen mielestä se on aivan liian vaikeaa ja aikaa vievääkin !
Netissä puhutaan lehmien ja jopa kanojen kouluttamisesta – se nyt vasta utopialta tuntuukin.
Kana kouluttaa eläintenkouluttajaopiskelijaa.
Kun opiskelin eläintenkouluttajaksi ja kerroin käyneeni kanakurssilla, eräs tuttava kysyi aidosti huolestuneena:
” Miksi kanojen pitäisi oppia jotain ja mitä sinä niille koulutat ? Eivätkö ne saa olla vain kanoja?”
Viisas kysymys, joka johti edelleen päässäni vellovaan pohdintaan mikä oikeus ihmisellä on pitää eläimiä olosuhteissa joita ne eivät välttämättä itse valitsisi ? Mutta tästä päästäisiinkin niin pitkään pohdintaan, että pysytäänpä nyt tämän kirjoituksen ajan vain tuossa kouluttamisasiassa.
Kanojen suhteen tilanne olikin oikeastaan se, että ne kouluttivat minua. Kanakurssilla kanat opettavat meille erittäin monia taitoja. Nopeutta, täsmällisyyttä, ajoitusta, liikkeen suuntaa jne. Niiden osaaminen ja harjoittaminen auttaa olipa koulutettavana mikä eläinlaji tahansa.
Mutta miksi sitten kana – miksei vaikkapa koira, joita on totuttu näkemään enempi koulutusjutuissa mukana? Vastaus on aika yksiselitteinen. Koira antaa liikaa ihmiselle anteeksi. Kana on armoton. Kana on nopea. Kana ei halua miellyttää. Kanan näkökenttä on huikean laaja. Kana vastaa kouluttajan tekemiseen niin nopeasti , että pienetkin virheet vievät koulutusta väärään suuntaan tai ei mihinkään suuntaan.
Kun kanalle opetetaan, että se nokkaisee kolmesta kirjaimesta aina tiettyä eikä koskaan valitse väärin on kouluttajan ensinnäkin hallittava koulutuksen perusteet. Kouluttajan on tunnettava kana eläinlajina. On luotava olosuhteet sellaisiksi, että koulutus onnistuu. Kouluttajan täytyy tietää mitä kana haluaa palkaksi. On opetettava kana ensin oppimaan, että sen käytöksestä seuraa palkkio. Sitten täytyy edetä millin ja sekunninmurto-osan tarkasti siinä mitä toimintoa vahvistaa. Ja mikäli kouluttaja ei ymmärrä kanan näkökulmasta viedä osaamista eteenpäin – tai pahimmillaan kouluttaja menettää malttinsa = kana poistuu paikalta. Kot kot ja pot pot. Siinähän sitten olet ja voit katsella peiliin.
Pikkutiput kiinnostuivat älypuhelimen näytöstä.
Jos tunnet koulutuspelin säännöt (teorian), valitset sopivan pelipaikan(missä koulutat) ja oikeat nappulat (palkkiot) ja tunnet pelikaverin (eläinlajin jota koulutat) olet jo kovasti pitkällä. Sitten vain treenaat omia valmiuksia sillä ihminen on yleensä aika hidas verrattuna moneen eläimeen !
Kouluttamisen opiskelu ei ihmiselle välttämättä ole kovin nopeaa. Ihmisen on omaksuttava monta asiaa ja treenattava ihan fyysisestikin teknisiä valmiuksia. Suurin este kouluttamisen oppimiselle ovat kuitenkin usein omat ennakkoluulot. Vanhentuneita käsityksiä on edelleen paljon kun puhutaan eläinten kouluttamisesta. Rankinta on myöntää, että olen tehnyt väärin ja murtaa ne myytit joiden mukaan ennenkin on näin toimittu eikä muuta keinoa ole… Olen omakohtaisesti painiskellut pitkään menneisyyden taakkojen kanssa. Ja myönnän, olen tehnyt virheitä. Paljon.
Mutta eläin oppii todella nopeasti – eikä siihen totta vieköön mene kuin muutama minuutti päivässä. Oikealla tavalla koulutettu eläin tekee asian uudestaan ja uudestaan omasta halustaan, ilman stressiä ja henkistä pahoinvointia.
Omat kanat opetan, että ne kulkevat perässä minne haluan. Koulutan niitä menemään myös kuljetushäkkiin kaiken varalta. Koulutan niitä sellaiseksi, ettei minun tarvitse niitä haavilla pyydystää vaan ne ovat oppineet siihen, että ihminen voi nostaa kanan syliin ja pitää kiinni. Joitain pieniä temppuja omaksi iloksikin ne opettelevat – mutta niistä myöhemmin eri kirjoituksessa.
Tessullekin voi kouluttaa monia asioita jotka tekevät sen elämästä kaikin verroin miellyttävämpää . Tessun voi kouluttaa tykkäämään käsittelystä, vaikkapa korvien tarkastuksesta tai kynsien leikkaamisesta. Sitä voidaan opettaa jopa haluamaan olla eläinlääkärin pöydällä rokotettavana , vain muutama arjen sovellus mainitakseni. Kouluttaminen siis voi olla paljon arkea helpottavaa ja mukavammaksi tekevää, eikä pelkästään jotain sellaista temppuilua jolla ei arjen kanssa ole välttämättä mitään tekemistä.
Kanakin saa olla kana.
Kana oppii luottamaan ihmiseen. Kouluttaminen on tie luottamuksen kehittymiseen.