Kirjoittajan arkistot:merja

Suursnautseri menee ihon alle kerran.

Lähetetty by

Tiesittekö kuinka paljon yhteen superlonpatjan palaseen mahtuu niitä palasia ? En minäkään tiennyt ennen tätä päivää. Suursnautseripentuni Sulevi opetti sen minulle. Niitä on paljon. Enemmän. Ja vieläkin enemmän !!!! Ja ne sähköistyvät ja leijailevat kun yrität saada niitä kiinni. Ikkunasta yrittää tulla sisään ulos perskannikoista työnnetty koiranpentu jonka mielestä sen juuri järjestämä hauskuus vaatii osallistumista tähän siivousoperaatioon…..no onneksi lattialta löytyy pari pissiläikkää (lue jumalatonta lätäkköä) johon osa karkuun leijaavista superlonpalasista pysähtyy….

Kyllä minä usein peiliin vilkaisen, jotta minkälainen viirupää sieltä takaisin katsoo. Tässä iässä pitäisi kuulemma olla kiinnostunut luisvuttoneista ja mikaelkorseista sun muista härpänkärpäkkeistä jotka ovat siistiä,paikallaan hyllyssä,maksavat paljon ja joilla voi luoda statusta itselleen…mutta mitä tekee reilu viisikymppinen, jo moneen kertaan koiran pissin ja kakan kyllästämä ihminen? Jättää pennun kotiin once in a lifetime pentueesta, uroksen…… Suostuu siihen kaaokseen, hävitykseen ja jälleen kerran jäytävään huoleen, jota jaloilleen ehtinyt  muutaman kuukauden ikäinen suursnautseripentu saa aikaiseksi ihan vaan kuin ohimennen. Ja mikä uskomattominta – näitä ihmisiä on paljon. He ovat nyt kasvattieni omistajia. HE tietävät ja sittenkin…He osaavat arvata ja sittenkin….

Suursnautseri menee ihon alle ihmisen tunnekuoreen ehkä vahvemmin kuin mikään muu. Se pysyy siellä järkyttävän tiiviisti vuosia vaikkei kodissa rodun edustajaa edes olisi. Se on koira jonka kunnioituksen voi lukea silmistä ja nähdä käytöksestä. Mutta sitä kunnioitusta ei saa ilmaiseksi. Eikä väkisin. Se vaatii yhdessä elämistä, railakkaan ja aikaansaavan pennun edesottamusten ymmärtämistä. Se vaatii tuhansia tunteja rinnakkain kulkemista ja yhteisen kielen hiomista. Päiviä, viikkoja, kuukausia, vuosia…

Aikuisen ikään ehtinyt suursnautseri on parhaimmillaan kuin toinen minä joka henkäyksestä tietää mitä on tekeillä ja mitä pitäisi tehdä. Se on oppinut ymmärtämään ihmistä ja opettanut ihmisen ymmärtämään sitä. Sillä on tuli ja rauha samaan aikaan sielussaan – ja se tekee siitä niin erityisen. Se on varma, voimakas ja herkkä. Se osaa kaivaa minusta esiin ominaisuuksia joita en tiennyt omaavani – täyden tyyneyden leijailevan superlonpalapilven keskellä.

Näitä nyt vaan sattuu  – eilen meni isännän goretex lenkkarien pohjat…olivat jääneet väärään paikkaan hetkeksi. Ei ne oikeastaan niin kestävät olleetkaan.

Puruluita lojuu kilokaupalla lattialla. On leluja. On koirakavereita. On emokin joka katselee nuorison puuhia . On suht aktiivista elämää , treenataan joka ruokailukerralla ja joskus välissäkin, käydään kävelyllä ja aidatussa isossa pihassa saa mielin määrin remuta menemään.

Siltikin pitää maistaa ohimennen kenkää ja laukkua ja patjaa ja ja ja…siksi minulla ei ole niitä luisvuttoneita ja mikaelkorseja. Mutta minulla on suursnautseri. Ihon alla. Aina.

Munalla on väliä

Lähetetty by

Meillä on konehaudottu munia.Tällä hetkellä meillä piipittää 14 kaksi viikkoista tipua ja viisi kolme vuorokautta vanhaa tipua. Viime keväänä haudoimme pari parvea myöskin.

Jossain vaiheessa kanaharrastusta tulee tipukuume.  Se tulee kuin Manulle illallinen. Luonnonmukaisinta se toki onkin jos joku omista kanoista alkaa hautoa ja hoitaa homman alusta loppuun.
Mutta tipukuume voi yllättää ja silloin alkaa nousta ajatus hautomakoneesta – itsetehdystä tai ostetusta.

Koneen olosuhteet ja niiden saaminen oikeaksi on yksi haudontaan oleellisesti vaikuttava tekijä. Mutta ERITTÄIN tärkeä asia ovat myös ne munat joita koneeseen laittaa !

Meillä on niin radikaalisti erilainen tämän kevään kuoriutuminen, että vaikkakin otos kokeeseeni on pieni – viime kevään haudonta ja tämän kevään haudonta – en voi olla ajattelematta niiden huikean suurta eroa !

Ja tässä kohtaa olen tullut siihen tulokseen, että omaan empiiriseen tutkimukseen perustuen munalla todellakin on väliä!  Viime kevään munat tulivat kanoilta jotka olivat saaneet vain kauraa talvella. Tämän kevään munat olivat osa omia ja osa paikasta jossa kanojen ruokintaan satsataan . Myyjältä saamani tiedon mukaan nämä kanat saavat tiivistettä, kauraa, vähän ohraa, maissia, proguttia, ade-vita-raetta ja päivittäin vihanneksia ja hedelmiä. Aivan jotakuinkin sama talviruokavalio kuin omilla joskin vitamiini on meillä  nestemäisessä muodossa.

Kokemus viime kevään kuoriutumisesta oli sellainen jossa tiput joutuivat tekemään hurjasti töitä kuorista ulos päästäkseen. Ne olivat äärimmäisen uupuneita ja toipuivat hitaasti. Joillain, ei kuitenkaan kaikilla,  oli selvästi neurologisia tms oireita – ja jotkut niistä selvisivät ja joitakin kyllä lopetettiin. Ihan hyviä kanasia niistä tuli jotka sitten lopulta pääsivät kasvun vauhtiin.
Tämän kevään kuoriutumisesta on nyt tosin vasta viikko. Mutta kuoriutuminen kun alkoi – tiput nakottivat kuoret todella nopeasti auki , olivat erittäin nopeasti jaloillaan ja hyvin pirteitä. Tällä hetkellä reilun viikon ikäisistä ei ole lopetettu eikä extrahoidettu ketään. Hyvin hyvin aktiivisia ja pirteitä tipusia.

Vielä olisin ajatellut, että tämä on omaa kuvitelmaani mutta kun talon isäntä alkoi puhua ihan samaa tarinaa minusta tietämättä – uskaltaudun jo kirjoittamaan tätä johtopäätelmää paperillekin.

Toki on maalasjärjelläkin ajateltavissa, olipa kyseessä mikä eläinlaji tahansa, että emon kunto ja ruokinta vaikuttaa jälkeläisiin.

Mutta siitosmunilla, ja ennen kaikkea niitä munineen kanan hoidolla,  on väliä haudonnan onnistumiseen.

post

Onnellisten kanojen värilliset munat

Lähetetty by

Haaveiletko kesäkanoista ? Niin minäkin haavelin jokunen vuosi sitten. Nyt ovat haaveet toteutuneet ja vanhaan navettaan on rakennettu kanala. Tällä hetkellä siellä potpottaa sekalainen seurakunta erirotuisia ja roduttomia kanasia. Ne ilahduttavat meitä joka päivä värillisillä munilla, sillä eri rodut munivat erivärisiä munia.Sisällys kuitenkin on kaikilla samanlainen. Harjaantunut voisi alkaa hifistellä ja kuten on viininmaistajia voisi olla…no…meneepäs hassuksi tuo vastaava titteli kananmunille. No mutta…eihän se nimi miestä pahentaisi. Munanmaistaja. Aika hauskaa olisi jos testattaisiin sokkona kananmunia maistajalla tyyliin : ”Hmmm…tässä maistan selvästi eteläisen pellon kastemadot sekä alkukauden rehevät voikukat. Hieman hempeän multava mutta silti juurevan vahva maku ! Tämä kananmuna on selvästikin Etelä-Savon alueelta, Salpausselän harjujen kupeessa sijaitsevalta tilalta jonka pihassa onnelliset kanat käyskentelevät ja tämä on viime viikolla munittu. ”

Vaan eipä ole kesäkanojen ottaminen kuitenkaan ihan simppeli juttu. Mutta ei kyllä vaikeaakaan. Vaatii hieman tietoa ja perehtymistä – mutta ennenkaikkea viitseliäisyyttä. Siitäpä kirjoitankin seuraavan postauksen ihan pikapuolin !

Jotain vanhaa, jotain uutta !

Lähetetty by

Tassupirtti on ollut olemassa jo vuodesta 2009. Tassu kertoo siitä ,että koirat ovat elämässämme tärkeässä osassa ja pirtti siitä että maaseudulla kun ollaan – pirtissä tapahtuu kaikki elämän tärkeät asiat ja sinne ovat ystävät aina tervetulleita!  Monet naurut on naurettu ja itkut itketty pirtin pöydän äärellä! Ja niin tehdään jatkossakin vaikka tässä virtuaalipöydän äärelläkin paljon yhteyttä pidetään.
Mikään ei kuitenkaan korvaa sitä tunnetta kun ystävä tulee ja halaa, laitetaan takkaan tuli ja juodaan kaffet. Jaetaan kuulumiset ja ollaan varmoja siitä, että ystävyys on ja pysyy. Tähän ystävyyden rinkiin Tassupirtillä kuuluu suuri joukko monenlaisia ihmisiä ja eläimiä ! Pirtin pihalle kuuluvat kanat ja nyt niitä potpottaakin pieni parvi tilan kanalassa.
Koska elämä on kiireistä ja matkat pitkiä katamme Tassupirtin virtuaalipöytää tässä blogisivulla aina kun aihetta siihen on. Olet lämpimästi tervetullut kulkemaan meidän, Merja ja Markun sekä koiriemme ja kanojemme rinnalla näin virtuaalisestikin.